Aurinkopaneelin kennot ovat normaalisti valmistettu piistä. Pii on maailman toiseksi yleisin alkuaine. Pii luo aurinkopaneelin pintaan metallista kiiltoa ja sinertävää sävyä, se myös pitää olomuotonsa keleistä riippumatta. Tämä mahdollistaa aurinkopaneelien huoltovapauden ja pitkän eliniän. Piikennot muuttavat säteilyenergian sähköenergiaksi.
Kennoja on valmistettu sekä yksi- että monikiteisestä piistä, joista yksikiteinen on yleistynyt paljon viime vuosina. Kennoja voi yhden aurinkopaneelin sisällä olla useita ja niiden määrällä voidaan säätää paneelille haluttu ulostulojännite ja -teho. Aurinkopaneeli valmistetaan yleensä laminoimalla lämmössä ja vakuumissa. Aurinkopaneeleita kytketään toisiinsa sarjaan- tai rinnankytkennällä ja niistä muodostuu aurinkovoimala. Aurinkovoimalan paneelit tuottavat parhaiten sähköä,
kun niihin osuvat auringon säteet osuvat siihen mahdollisimman kohtisuorassa. Kenno ei vaadi auringon valoa paljon tuottaakseen sähköä, vaan rajoittavaksi tekijäksi vähäisessä valossa muodostuu invertteri.
Yksikiteiset aurinkopaneelit ovat yleisimpiä ja niitä on markkinoilla N- ja P-tyyppiä. Bell Labsin vuonna 1954 keksimä maailman ensimmäinen aurinkopaneeli oli N-tyyppiä, mutta P-tyyppi on ollut käytetympi paneeli sen kysynnän vuoksi avaruudessa. P-tyypin kenno kestää paremmin avaruussäteilyä ja hajoamista. Avaruusaurinkoteknologian tutkimuksien takia P-tyypistä tuli tavallinen paneeli myös kuluttajille. P-tyypin aurinkokenno on seostettu yleensä boorilla, jossa on yksi elektroni vähemmän kuin piissä ja näin ollen se on positiivisesti varautunut.
